9.4.2017 Pustervik, Göteborg, 10.4.2017 Göteborgista kotiin.

Se olis sitten viimeinen keikka tälle reissua. Epämääräistä hilpeyttä koko crewssa on havaittavissa. Sillä ei näytä olevan hirveästi väliä onko ollut reissussa 3 vai 7 viikkoa. Venue on oikein miellyttävä, n. Tavastia-tyyppinen ratkaisu, suhteellisen keskellä kaupunkia. Tällä kertaa oli onneksi vähän normaalimpi venue verrattuna Örebron kulta, satiini, kristallikruunu -palatsiin. Pikaisen aamupalan jälkeen lähdin heittämään turistiravin summassa pitkin Göteborgia. Joskus voi näemmä ihan summassakin onnistua. Löytyi tuomiokirkkoa ja jotain muutakin kirkkoa ja oikein mukavaa kävelykatua myyntikojuineen ja vanhaa vartiotorni-tyyppistä ratkaisua, sekä tietenkin ajankuvaan "sopivasti" poliiseja rynkkyineen.
Turistiretken jälkeen takaisin venuelle ja nopea kamojen kasaus sekä soundcheck. Checkin jälkeinen ruokailu olikin sitten kova koettelemus, kun venuen yhteydessä oleva ravintola olikin kasvisravintola joten tarjolla oli ainoastaan kasvisruokaa. Tästä suivaantuneena (huvittuneena) meitä lähtikin muutaman hengen seurue etsimään jotain lihansyöjille paremmin sopivaa paikkaa. Summassa taas kohti tuntematonta ja ensimmäinen ravintola löytyikin mukavan äkkiä lähiseudulta, ravintola olikin kasvisravintola sekin.. Voi itku ja hampaiden kiristys. No hetken vaellettuamme löysimmekin jonkun Amarillo-tyyppisen sporttibaarin, sinne siis. No tietty oli menossa juuri joku Göteborgin puulaakipotkupallo joukkueen peli ja baari ihan ammuttu täyteen peliämukailleen huutaen ja huokaillen. Tarjoilija meille kuitenkin paikat raivasi jostain ja tilaukset saatiin sisään. Seurueeseemme liittyi vielä Sonatan monitorimies Joonas n. 15 min siitä, kun olimme tilauksemme tehneet. Joonas huikkasi tilauksensa ohi kiitävälle tarjoilijalle, ilmeisesti oli asioinut kyseisen ketjun ravintoloissa aiemminkin. Joonas sai ruokansa n. 15 minuuttia tilauksesta, söi, maksoi, poistui takaisin venuelle, kun me vielä odotimme ruokia. Ruuat tulivat viimein n. tunti kymmenen minuuttia tilauksen jälkeen. Sittenpä ne käytännössä vain nielaistiin, maksettiin ja poistuttiin paikalta, kun alkoi olemaan jo vähän kiire takaisin venuelle. ....eipä tarvinnut syödä kasvisruokaa. :D
Venuella kävikin jo kova kuhina bändien kesken toisten bändien pään menoksi. Olihan rundin viimeiset keikat joten jotain kepposta oli keksittävä. Toni ideoi pienen sporttipiirin Strikerin keikalle. Tätä ideaa en yhtään ihmettele, kun on joutunut 7 viikkoa kuuntelemaan kanukkien "SPORTS"-karjahduksia. Elikä kesken Strikerin keikan lavalle ryntäsi epämääräinen jengi erilaisten jumppavälineiden kanssa sporttaamaan. Tästä ilahtuneet Striker-äijät vaihtoivat lennosta menossa olleen biisinsä kertosäkeen lyriikat muotoon "We love sports!".
Meidän keikalla lavalle ilmastyikin sitten epämääräinen jengi Sonata-porukkaa ja alkoi räpsimään selfieitä kesken biisin meidän kanssa.
Sonatalle pitikin sitten pistää kepposten suhteen ihan erilainen vaihde silmään. Ensimmäisenä Nino marssi lavalle ihmissusi naamiaisasuun pukeutuneena banaani kourassa ja kävi siinä ohi mennessä vähän humputtelemassa soittajia vuorollaan. Sekä joku kummallinen performanssi Henkan keytarin takana yleisöltä piilossa... Siitä takaisin pogoilemaan lavan puolelle kunnes banaani katkesi ja tipahti lavalle. Siinä siinä sitten laulaessaan kyykistyi banaanin päätkän päälle vähän niin, kuin kakkiakseen... Ihmissusi tästä tietenkin sai huippuidean polvistua tuon banaanikakin viereen ja poimia sen hampaidensa väliin yleisön huutaessa "NO NO NOOOOOO!!" tässä kohtaa meno oli jo sellainen, että Tonillakin katkesi laulu repeilemisen takia. No lopuksi vielä koko setin viimeisen biisin kohdalle kiertuemanu oli järkännyt meille valmiiksi lavan taakse pöydän ja tuoleja jotka sitten viimeisen biisin alkaessa napattiin kainaloon ja rynnättiin lavalle thunderstone-striker porukoilla ja lyötiin "baari" pystyyn keskelle lavaa. Siinä sitten tarjoiltiin juomia Sonatalle heidän biisiä veivatessaan ja juhlittiin rundin päättymistä. Yläparvelta yleisön sekaan pudotettiin myös aimoläjä jätti-ilmapalloja. Melkoinen sekamelska siitä syntyikin. Hauskaa oli. Keikan jälkeen vielä koko bändiporukoilla kuvat lavalla ja homma paketissa. https://youtu.be/YywnzSRXCDE
Göteborgin yleisö onnistui yllättämään positiivisesti ottaen huomioon, että kyseessä oli sunnuntai-ilta. Kamojen pakkaamisen jälkeen vähän vielä fiilistelyä Sonatan bussissa skumpan ja parin oluen muodossa. Mitenkään railakkaaksi tunnelma ei päässyt. Kaikilla tuntui olevan takki aika tyhjä pitkän rundin jäljiltä. Toki seuraavan aamun aikainen herätys lentokentällä myös vähän painoi takaraivossa, joten suhteellisen aikaisin suurin osa porukasta päätyi sarkofagin uumeniin.
Kaikin puolin äärettömän hieno reissu, hienoa ihmisiä, ikimuistoisia hetkiä, hyviä keikkoja. Näitä vain lisää.
Seuraavana aamuna sitten herätys matkalla lentokentälle. Lentoaseman pihassa puolessa salossa olevat Ruotsin liput muistuttivat vielä toissapäivän ikävistä tapahtumista Tukholmassa.  Hieman epätodellinen olo oli, kun aseman ovista astuttiin sisään niin ensimmäisenä kolme poliisia taluttaa raudoitettua hieman tummempi hipiäistä miestä... Kummallinen on maailman meno. Lentoasemalle vielä viimeiset halausparaatit ja kiittelyt ennen koneisiin nousua. Tämä oli tässä. :)

8.4.2017 Örebro, Frimis Salonger

Nyt on kyllä koko reissun erikoisin venue. Saksan hevimörköareenoiden jälkeen ihan mukavaa vaihtelua. Kultaa, plyyshiä, kattokruunuja ja barokkityylisiä huonekaluja sekä koristekuvioitua kattoa ja kokolattiamattoa. Hieno "heviluola". Maisematkin oli varsin hienot, kun venue sijaitsi "saaressa" jonkinlaisen joen keskellä ja parin sadan metrin päässä näkyi suoraan Örebron linna. Tukholman terrorihommien takia näkyisi olevan kansallinen surupäivä, kun joka paikassa on liput puolessa tangossa. Pikainen turistikierros kaupungille, itse asiassa iski laiskuus enkä jaksanut nyrkkipyykätä niin kävin H&M:stä ostamassa parit sukat ja bokserit. :D No siinä samalla piti käydä kattelemassa sitä linnaa vähän päällisin puolin. Siihen ne turisteilut sitten Övebron osalta jäi. Kamojen kasaus, sound check, dinner, vanha tuttu kaava. Dinnerin jälkeen sitten venailtiinkin vain keikkaa. Strykerin jäbät tuumasivat lavalta tullessaan, että oli ehkä vaikein yleisö koko reissulla. Jonkinlainen työvoitto siinä kai sitten omalla keikalla otettiin, kun jengi oli jo loppukeikasta ihan fiiliksissä menossa mukana. Se on aina tosi jees. Keikan jälkeen taas perus kaava kamojen pakkaus, suihku ja pari viimeistä biisiä Sonatafiilistelyä. Keikat oli muuten harvinaisen aikaisin, koska mestassa alkoi disco heti keikkojen jälkeen. Joten siitä käytiin sitten aika pikaisesti matkaan, kohti kiertueen viimeistä kohdetta eli Göteborgia!

7.4.2017 Malmö, KB

Vähän ikävillä uutisilla alkoi tämä rundin Ruotsin puolella tapahtuva loppurypistys. Onneksi oltiin muutama tunti ennen terrori-iskua rajan yli, muuten olis voinut ylittäminen vähän kestää pidempään. Tällä kertaa tullitarkastaja vain vilkaisi bussiin ja totesi, että vaikutamme varsin harmittomilta tyypeiltä. No ei tuo terrori-isku näyttänyt liiemmin kuitenkaan vaikuttaneen paikalliseen yleisöön, jos joku väittää, että suomalaiset on kännissä keikkoja katsomassa niin kyllä ne ruotsalaisetkin näyttää osaavan. Ylivoimaisesti meidän mukanaoloajan selvästi humalaisin yleisö oli Malmössa. Myös ylivoimaisesti huonoin merirosvotuotemyynti sattui tälle päivälle. No keikka oli joka tapauksessa oikeinkin mukava. Saatiin Until We Touch The Burning Sun kappaleeseen erikoisvieras, kun TS ex-laulaja Rick Altzi tuli vetämään Pasin kanssa kyseisen kappaleen. Siistiä meininkiä! Keikalla ja myöhemmin myös bäkkärillä nähtiin Stratovarius synisti Jens Johansson. Sonata keikan jälkeen kävikin ilmi, että Sonatan alkuperäinen kiertuebussi oli tulosso huollosta ja sitä jäimme sitten venuen kylkeen odottamaan. Sitä odotusta sitten kestikin aina puoli nejään asti joten seuraavalle siirtymälle lähteminen myöhästyi aika tavalla. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, Sonata sai bussinsa ja kamansa takaisin ja me päästiin siirtymään kohti Örebröta!

6.4.2017 Leipzig, Hellraiser

No nyt se pahamaineinen Hellraiser. Kyllä odotukset oli Sonatan kuskin kertomusten jäljiltä vähän rujommat mitä venue sitten oli. Tietty karu Itä-Saksalainen ympäristö hylättyine juna-asemineen ja teollisuusrakennuksineen loi omanlaisensa tunnelman mestaan. Taaskaan ei hirveästi jaksanut lähteä kiertelemään venuen syrjäisen sijainnin takia. Lyhyen kävelylenkin tein vain lähiympäristöä ihmetelleen. Muuten päivä menikin sitten venuen uumenissa. Wifi-ongelmat oli jälleen vahvasti läsnä, wifi ei nimittäin yltänyt meidän bäkkärille asti ja toimi parhaiten suihkuhuoneessa, jossa olikin koko rakennuksen lämpimin paikka patteria vasten sijaitsevalla tuolilla. Muuten rakennus oli ihan järkyttävän kylmä. Koko päivän kaikki vain nyki lisää vaatetta päälle ja aina paleli. No siinä se päivä sitten kului viluissaan ja ruokailua odotellen ja soundcheckiä odotellen ja keikkaa odotellen, muistinko sanoa, että koko ajan paleli. Keikalla toki tulikin sitten ihan mukavan lämmin, että niillä lämmöillä pärjäsi sitten ihan mukavasti bussin lähtöön asti. Sonatalla kävi huono tuuri bussin kanssa, bussi lähti korjattavaksi päivällä ja kukaan ei oiken ottanut sieltä edes mitään kamoja, kun bussin piti tulla takaisin. No tulikin lainabussi ja kaikkien kamat edelleen korjattavana olevassa bussissa. Nyt sitten jännityksellä odotellaan, että saavatko bussin tänään korjauksesta. Meidän bussin rottelo se näyttää vain mukavasti kulkevan edelleen. Noh keikan jälkeen perus kamojen pakkaukset ja fanikuvat merkkatiskillä ja sitten bussiin nukkumaan ja kohti Ruotsia. Aamulla turautettiin Rostockissa lauttaan ja lautalla piti käydä vähän aamupalaa nappaamassa. Lautan jälkeen painelinkin takaisin bunkkaan näkemään painajaisia kadonneesta bassorummustani. Ai niin hassu sattuma Hellraiserissa. Talon tekniikka vastaava valui tunnin myöhässä paikalle oli kuulemma "Autossa ollut jotain vikaa." mutta mies haisi aika vahvasti alkoholille... Saattaahan se tietty olla, että siinä korjatessa oli joutunut vähän asennusolutta ottamaan. :D

5.4.2017 Ludwigsburg, Rockfabrik

Rokfabrik, oikein kiva mesta muutamaa pientä juttua lukuun ottamatta. Backstage tilat oli melkoisen kehnot, käytännössä olemtatomat ja sama homma wifin kanssa. Tuo ainainen ongelma. Tuntuu kummalliselle, että eletään vuotta 2017 ja edelleen tuntuu olevan vaikea monilla mestoilla saada edes jollain tavoin toimiva wifi nettiriippuvaisten rokkarien käyttöön. Siinä vaiheessa yleensä huomaa, että jotain on mennyt jossain kohtaa vikaan, kun selailee facebookin newsfeediä offlinessä ollessaan... :D No Ludwigsburgin mestoille tultuamme oli ensimmäisenä päämääränä löytää musaliike josta sais uudet rumpukalvot vähän loppuun kaluttuihin tomeihin. Kehnon wifin nokassa selvisikin sen verran, että 200 metrin päässä oli drummerservice niminen rumpukauppa. Pikainen kyssäri asiasta paikalliselta ukkelilta, joka sanoi ettei ole koskaan tuosta kaupasta kuullukaan mutta tässä lähellä on kyllä rumpumuseo, joka ei välttämättä ole kyllä auki mutta se voitaneen järjestää, jos on halukkuutta mennä kierrokselle. No tästähän olikin jo Pekan kanssa puhuttu mutta ensin oli saatava kalvotilanne kondikseen. Elikä hilautumaan kohti drummerservice musaliikettä mistä paikalliset hessut eivät tienneet mitään. No todella epämääräisen sivukujan päästä löytynyt liike osoittautuikin sitten samaksi mestaksi rumpumuseon kanssa. Eli alakerrassa oli rumpukauppa ja yläkerrassa rumpumuseo. Great success. Paikan henkilökunta oli ehkä hivenen erikoista sakkia mutta... No palvelu oli hyvää joka tapauksessa. Kalvoista laskettiin runsaat alennukset ja, kun aloin tarjoamaan korttia maksuhetkellä niin jonkun epämääräisen selostuksen päätteeksi tultiin siihen tulokseen, että yhteissumma kirjattiin post-it-lapulle ja myyjä tulee hakemaan rahat venuelta myöhemmin... Luottoa näemmä piisaa. No hipsin siitä suoraan kuitenkin nurkan takana olevaan kauppakeskuksee ja nostin käteistä ja kävin maksamassa kalvot. Vähän siellä rumpukaupassa vieraillessani harmittelin sitä aiemmin ostamaani virveliä, kun se oli siellä Aschaffenburgissa about ainoa vaihtoehto niin tässä kaupassa olisikin ollut pelkkää Ludwigin supraphonicia ja super sensitiveä tarjolla. No ainakin tuli se sparesnare vähän halvemmaksi sillä Mapexin peltipurkilla. :D Täytynee sitten kotosuomessa katsella, että josko sen pistäis saman tien kiertoon vai pitääkö koristeena, kun on se ainakin ihan nätti. No sittenpä turistikierros Ludwigsburgin osalta jäikin siihen, että ruuvailtiin uusia kalvoja paikoilleen ja kikkailtiin venuen tuntumassa päivä. Vähän tylsää mutta ei sitä aina jaksa turisteilla. Ja ainakin se rumpumuseo nyt tuli nähtyä niin onhan se jo puoli voittoa. No keikka oli ja meni vanhalla kaavalla mukavasti. Tosin Strikerin Adam onnistui heidän keikalla särkemään kalvon siitä Mapexin snaresta. :D Tästähän on riittänyt huumoria pitkään, kun hän ensimmäisistä keikoista lähtien kuittaili minulle, kun oli aina snaret rikki. :D :D Nyt oon sitten käyttänyt Adamista nimeä Snare-crusher. Keikan jälkeen sitten epämääräistä hengailua venuen parkkiksella mukavassa pikku porukassa ja sitten bussiin unille ja kohti Leipzigiä. Leipzigin Hellraiserista olikin jo Sonatan bussikuski parin päivän ajan kertonut karmaisevia tarinoita keskitysleirisuihkuista jne...

4.4.2017 Bochum, Matrix

Bochumin Matrixi oikein mukava, sokkeloinen, vanhaan panimoon rakennettu keikkamesta. Sali aika pitkulan mallinen kapea holvikaarisali. Hieno meininki, rajut soundit. Päivä meni aikalailla vain venuella istuskellessa ja bussissa kirjaa lukiessa. Viereisessä supermarketissa piti tosin asioida, viimeisen kerran vielä 10min ennen keikan alkua, kun tuli päähänpisto, että pitää saada hikinauhat ranteisiin. No eihän siellä sellaisia edes ollut myynnissä mutta saipa ainakin hyvän sykkeen keikan starttiin. Strikerin jälkeinen vaihtoväli meinas taas vähän lavan ahtauden takia mennä säätämiseksi ja saattoihan siinä muutama P:kin lipsahtaa. Setti kasassa ja lavan taakse odottelemaan ja intro saman tien käyntiin. No kun se metrinen nakkimakkara oli siinä säätäessä saatu otsaan niin harmitusta oli vähäh ilmassa mutta Matrixissa erittäin positiivisesti yllättänyt tiistai-iltainen yleisö vei viimeisenki harmituksen rippeen äkkiä mennessään. No ettei nyt ihan liian helpolla olis päästy niin setin toisena biisinä olevan Tool of the devilin alussa tulee lyhyt intro biisiin nauhalta, jonka miksaaja soittaa. No tällä kertaahan siinä pääsi käymään niin, että Mikko unohti stopata soittimensa Toolin intron jälkeen ja se alkoi puskemaan meidän keikka introa sieltä sitten biisin päälle. Tässä kohtaa yritän huutaa Miirolle, että intro tulee korvaan, että äkkiä monitorikanavista kiinni se. No eihän siinä metakassa kukaan mitään kuullut ja sitten, kun se intro oli kasvanut täysiin mittoihinsa niin en kuullut omasta korvamonitoroinnista enää mitään muuta, kuin intron. Oli pakko vain lopettaa biisi kesken... Voitte kokeilla miten helppoa on soittaa jotain toista biisiä, kun korvaan soi joku ihan muu kappale... Melko vaikeaa sanoisin. Ainakin tuolleen primavistana. :D No ainakin tuli pitkästä aikaa koettua tuollainen biisin kesken katkaisu keikalla... Edellisestä kerrasta taitaa olla about 15 vuotta. :D No en kyllä edes muista milloin noin olis käynyt. Matrix oli muuten myös älyttömän kuuma mesta, en muista millon olis noin lyhyen setin aikana hikoillut noin paljon. No keikan jälkeen pientä nestetankkausta ja bussien nenä kohti Ludwigsburgia, jossa suurta odotuksen tunnetta herättää Vintagerumpumuseo, sinne on päästävä!

3.4.2017 Välipäivä Utrechtista Bochumiin

Utrechtin keikka oli aika superjees, jälleen kerran! Toki allekirjoittanut sai säätää ihan hiki hatussa taas setin kanssa. Mutta se on ilmeisesti homman nimi tässä, kun kanukin pojalla on niin eri tyylinen setti omaan makuun ja se ehtii aina sound checkissään säätää kaiken itselleen viimeisen päälle kohdalleen. Kun taas meillä main supportia on välislotti ja aikaa säätämiseen se 15 minuuttia Strikerin ja meidän vedon välillä. Tai no siitähän menee puolet siihen, että puretaan Striker alta pois ja sitten kasataan omat kamat tilalle ja sitten jää säätämiseen pari minuuttia. Eli jälleen kerran oli kaikki lahjakkaasti vähän sinne päin keikan alkaessa. Mikä aina pääsee vähän yllättämään vaikka sitä luulee olevansa valmistautunut. No mutta toivottavasti tämän ei taas annettu ulos päin juurikaa näkyä vaan show vedettiin rautaisella "ammattitaidolla", välillä vauhdissa settiä säätäen. Eipä käy parin sekunnin biisien välit tylsäksi, kun on jotain tekemistä koko aika. :)
No keikan jälkeen perus suihkut ja merkkatiskillä patsastelut ja fanikuvat jonka jälkeen google mapsista lähin dönermesta ja iltapalan metsästykseen. Jotenkin kummasti jopa näissä dönerin luvatuissa maissa meinaa sunnuntai-iltana puolen yön jälkeen auki olevat dönermestat olla harvassa. No ruokaa joka tapauksessa saatiin ja ehdittin takaisin bussiinkin ennen liikahtamista kohti Saksan maata.
Seuraavan kerran heräsinkin sitten Bochumin liepeillä sijaitsevan, Matrix-nimisen keikkamestan pihasta, toki bussissa, kun bassotohtorimme Titus tökki mua sarkofagin verhojen välistä "Hei läski, kello on jo niin paljon, että lähdettäiskö mieluummin hotellille, kuin lorvitaan täällä bussilla?!" No mikäs sen parempi suunnitelma! Sonatan bussikuskin sujuvasti saksaa puhuva kuljettaja sitten tilasi meidän retkueen kuudelle jäsenelle laukkuläjälle tilataksin, jonka luvattiin olevan paikalla kymmenessä minuutissa. Kun pihaan sitten kaarsi perus Volkswagen Touran niin siinä vähän katseltiin toisiamme, että no tuonnekos nyt sitten 6 miestä ja ~10 erinäköisen kokoista laukkua änkeytymään. Saman huomasi ilmeisesti myös Sonatan bussikuski joka ryntäsi pihalle ja piti ilmeisesti aika ikävän sävyisen saarnan taksikuskille, kuinka hän tilasi tilataksin kuudelle henkilölle ja heidän laukuilleen ja nyt täällä on paikalla tällainen tulitikkurasia. No aikansa saarnattuaan osa porukasta hyppäsi taksiin ja loppu lössi jäi odottelemaan toista taksia. Odotellessa kävin pyörähtämässä viereisessä marketissa noukkimassa vähään aamupalan tynkää matkaan. Marketista löytyi myös suklaasuukko-tyyppisiä ratkaisuja joiden nimi oli jotain tyyliin super dickmann's kisses. Toki ostin paketin ja vein sen bussiin välipäivän viettoon jääneille Kanadailisille saatesanoilla "Here's your super dick man's chocolate kisses so you won't feel so alone today!" Olivat hyvin otettuja tällaisesta eleestä.
No toisenkin taksin saavuttua päästiin hotellille. Pikku lepo siinä jonka jälkee hotellin aulabaariin syömään jotain paikallista pitsan tapaista herkkua. Ilmeisesti hotellillakin on huomattu, että lähin ravintola sijaitsee melkein 3km päässä joten hinnat ovat sen mukaiset. Mutta hyvää oli, hinnasta huolimatta. Ruokailun jälkeen Sonatan merkkarimyyjä Larry ilmoittikin, että sauna on valmis ja sitte suuntailtiin hakemaan saunakamat huoneista ja siirryttiin saunaosastolle. Yllättävä hyvä ja toimiva saunameininki ja kaiken lisäksi vielä allasosasto. Kylläpä kelpasi saunoa ja lillua altaassa vuoronperään. Parin tunnin saunomisen jälkeen alkoikin jo kaikilla olemaan sen verran nälkä, että oli aika alkaa suunnittelemaan ruokahommia. Kuten aiemmin tuli todettua, niin lähimmät ravintolat on n. 3km päässä, joten taksit pitää tilata ja kysellä jengi läpi, että ketä on lähdössä jne. Tässä kohtaa jo kovin nälkäisinä muistettiin, että Aschaffenburgin keikalle yksi fani toi lahjaksi minikraklettegrillin ja juustoja. No ei muuta, kuin hotellin takapihalle hengailemaan ja kraklettegrilli tulille. Jukka lähti hotellin ravintolasta kysymään, että jos vois jotain leipää saada ja nehän lupasi sellaista paistaa. N. 20 min myöhemmin vedettiin mukavan rasvaista kraklettegrillattua juustoa tuoreen vasta paistetun leivän päällä mukavan alkukesäisessä saksalaisessa maalaisilmastossa. Tätä ihmetystä sitten pikkuhiljaa valui taksia odottava sonata-jengikin katsomaan ja uskaltautuivat jopa maistamaan. Vaikka ei nyt ehkä kulinaristisesti ihan michelintähtihommaa ollutkaan niin varmasti jäi enemmän tarinoita, kuin taksireissusta kreikkalaiseen ravintolaan... Tosin katsotaan nyt huomenna millaisia tarinoita siitä reissusta on muodostunut. :D
Nyt alkaa kuitenkin olla hyvä hetki valua huoneeseen nukkumaan. Jaksaapi sitten aamulla pompata aamupalalle ja siitä pikkuhiljaa lähteä valumaan venuelle päin. Huomiselle olisi toiveissa päästä myös musiikkiliikkeeseen ostamaan uudet kalvot settiin, kun vanhat alkaa oleen siinä kunnossa, ettei tomisoundeja voi oiken tymäköiksi enää kuvata. Näihin kuviin!