
Venue itsessään varsin mukava paikka, iso sali, iso lava, mahtavat backstage-tilat joissa jopa netti toimi suht mukavalla nopeudella sekä unohtumattoman hyvä catering-meininki.Ei muuta kuin kamat sisään ja kasaan. Soundcheck turskautukset, jossa todettiin lavasoundikin varsin toimivaksi. Hyvillä fiiliksin ruokailun kautta keikan odottelua. Tokihan joku täytyi mennä pieleen, kun kaikki vaikutti niin hyvältä. Amoral aloitti niin aikaisin oman vetonsa, että mesta ei kuulema ole koskaan edes auki niin aikaisin ja tämähän näkyi luonnollisesti yleisömäärässä. Paikalla oli, ehkä 50 reippainta yleisöläistä. Onneksi omalla vuorollamme saatiin huomata, että lavalta ei edes yleisöä näkynyt sankan savuverhon ja pelkästään bändiin suunnattujen valojen takia. Meidän setin loppupuolella sali alkoi kuitenkin jo olemaan täynnä jengiä. Ja kylläpä sieltä jopa muutaman vilauksen ihmisistä näkikin jos liikkuvien valokeila sattui pyyhkäisemään yleisön puolelta. No keikka meni todella hyvin, meininki oli lavalla hyvä ja kylläpä tuo yleisökin lämpeni aika kovaan meininkiin loppua kohden. Varsin onnistunut veto. Mikä on tietenkin aina mukavaa. Keikan jälkeen saikin sitten rentoilla hienoissa backstage-tiloissa hetken aikaa. Kamat rykäisten kasaan ja suihkuun ja sitten vain odottelemaan Amorphiksen keikan loppumista. Kiireinen lähtö luvassa koska välimatkaa Bukarestiin on sen verran runsaasti. Toki piti vielä käydä pakolliset skeneilyt ja nimmarit ja valokuvaushetkoset heittämässä merkkaritiskin hoodseilla. Amorphiksen vedon jälkeen sitten taas pikainen pakkaus ja bussin nokka kohti Romaniaa.
Iltahan sitten venähti siinä pienellä porukalla meikäläisen synttäripäivän alkamista odotellessa. Hieman olutta ja tokihan siinä kiertuemanagerimme Gerrit paukautti Kuohuviinipullonkin kellon viisarin hypähdellessä yli puolen yön. Ja komeat laulutkin siinä kajautettiin ilmoille ihan meikäläisen kunniaksi. On se sitten niin mukavaa ja hauskaa ja mieltä lämmittävää. Romaniaan tullessa löytyikin sitten kunnon vanha natsi rajamies. Ukko kekkuloihti bussin sisään ja kuin jumalpatsaana tökötti keskellä bussin käytävää ja herätytti koko bussin, että jokaisen matkustajan piti henkilökohtaisesti esittää oma passinsa tälle. No olihan se jotenkin koomillinen tilanne, kun siinä muutama juhlinut rokkari ja muutama vähemmän juhlinut sitten pikkupikku bokserit jalassa hyppeelee tukka silmillä passiaan esittelemään. No mutta tästäkin selvittiin!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti