Välipäivä: Praha

Kylläpä kyllä... Klo: 13.30 turskahtaa hotellihuoneen puhelin soimaan. Ajattelen, että Räihän Juho siellä soittelee, joten vastaan huonosti saksalaisten mystistä raakaa kieltä matkien "Haluu sheisse yyber bessen visser!!" "Good morning this is Gerrit calling!" Elikäs meidän saksanmaalainen kiertuemanagerimme Gerrithän se sieltä soitteli. No ei siinä mitään kuulema klo 14.00 respasta lähtö turistikierrokselle jos kiinnostaa. Juuri, kun olin päättänyt pysytellä levossa koko päivän. Niin ei sitten. Pakkohan se oli lähteä Prahaa ihmettelemään, kun tänne asti oli hanurinsa raahannut ja vielä paikallinen promoottori jannu oppaana. Ei muuta, kuin ylös, suihkuun ja lenkille. Eli turistikierroksemme starttasi mukavasti hotellin pihasta 400m ja aamupalalle kulinaristisa nautintoja toteuttaen McDonaldsille. "Tsekkiläinen" BigMac-ateria turpaan ja menoksi. Metroasemalla aiheutimme lippuautomaatille pienen tukoksen lössillämme pyöritellessä paikallisia mikkihiiri-rahoja edes takaisin ja lainaillessa kuka kukanen keneltäkin sopivia metallikiekkoja. Noh tästäkin selvittiin. Ei muuta, kun metroon ja menoksi. Kaikki meni hyvin aina oikealle asemalle asti missä koko lössi tajusi jäädä ulos. Mutta kadun varressahan sitten huomattiinkin, että oppaamme on hukassa. Ei siinä Gerritin puhelin lauloi, että opas oli tekstiviestiä näpytellessään vetänyt sitten metrolla pitkäksi ja joutui jäämään seuraavalla stopilla pois ja tulemaan takaisin toisella metrolla. Pisteet oppaalle! Seuraavaksi ratikkaan. Joka oli melkein tyhjä. Jopa niin tyhjä, että allekirjoittanut joutui matkustamaan vasen jalka ja oikea käsi oven välistä pihalle sojottaen. Ainakin ensimmäiset 5 pysäkkiväliä. Sitten onnistuin varastamaan joltakin puolustuskyvyttömältä vanhukselta istumapaikan ja hommat helpottui huomattavasti. About 20-30min ratikkamatkan jälkeen löydämme itsemme, kuulemma, jostain päin Prahan vanhaa kaupunkia. Ainakin ylös päin matkalla noustiin ja Prahan keskusta jäi mukavan näköisesti alapuolellemme. Siellä sitten tsekkailtiin kaikki pakolliset patsaat ja pytingit. Oli jos minkänäköistä taivaansörkkijää ja kommunistipalatsia jonka ikkunasta oli nakeltu jotain tyyppejä pihalle välillä.

"Taivaan roplaajat"

Eli hienosti tuli seurattua asiantuntevan oppaan selostuksia. Ratikkapysäkin ja Prahan linna (palatsin, pytinki vai mikä nyt olikaan) välinen huippuhetki oli ehdottomasti, kun joku bisnesmies oli hulppean Audinsa pysäköinyt ilmeisen väärin ja kiskoi hermosavuja matkalaukkuineen rengaslukolla varustetun autonsa vieressä.

"Harmittaaaako? TIETENKIIIN!!"

Siinä sai rokkari hyvät naurut ja tuskin tälle liikemiehellekään jäi epäselväksi mikä se rokkaria niin nauratti. Hetken päästä löysimmekin jo itsemme tuon suuren moisen palatsin etuovelta. Pakolliset naureskelut ja pilkat asennossa jököttävistä vartiomiehistä ja sitten maisemien ihailua. Matka jatkui palatsin oikealta puolelta kiertäen varoen tallomasta nurmikoita ja koko ajan Prahan keskusta mukavasti oikealla puolella vilkkuen. Hassuja patsaita ja ampuma-aukkoja riitti ihmeteltäväksi. Hassuin patsas oli semmonen jossa oli joku setä joka oli varmaankin leijonien hammaslääjäri, kun se kurkki leijonan suuhun ja pissasi jotenkin kummasti sen leijonan nokan läpi. Riitti taas ihmettelemistä, että mitä tässä maassa oikeastaan taas tapahtuukaan.

"Palatsimeiningit. Klikkaa isommaksi."

"Pissaava leijonahammaslääkäri!"

"Prahan hoodseja palatsin suunnilta katseltuna, hotellimmekin näkyy kaukaisuudessa."

Sittenpä putkahdettiinkin jo linnan porteista inessiiviin. Kaikenmoista hassua ihmeteltävää riitti. Olipa linnassa jonkinmoinen lelumuseokin mutta käymättähän se jäi. Kuitenkin omalta osaltani ehdoton kohokohta linnassa oli suurenmoisen houkuttelevan kutsuva hirmuinen katedraali. Ehdin jo kauempaa katsella sen torneja, että tonne jos pääsis. No sinne hoodseillehan sitä loppujen lopuksi tupsahdettiin ja kylläpä siinä rokkarin silmät meinas päästä tupsahtaa ulos. Hienon näköstä meininkiä. Oppaan rivien välistä poimitut sanat olivat, jotain tyyliin, että pytinkiä oli rakennettu monta sataa vuotta ja ku arkkitehdit on vaihtunu niin myös pytingistä lyötyä kolmea eri tyyliä, oli kaikenmoista goottilaista sun muuta hurlumhei barokkia. Siistin näkönen meininki. Me likes. Ehdittinpä jopa pytingin sisätiloissa käydä ihmettelemässä. Ei ole ainakana kolehtirahat menny hukkaan. Sen verran oli krumeluuria ja koriste-esinettä ja mitä lie patsasta sekä hautamonumenttia.

"Siinähän se pytinki ulkoa ja HDR-roiskautus sisätiloista."

Siitä sitten lähdettiinkin lompsimaan kohti, jotakin ihme siltaa joka on kuulemma hurjan kuuluisa. Meni kyllä melkeen juosten läpi se silta. Oli niin tukossa porukkaa ja hirmu remontit menossa pitkin siltaa, että eipä siinä juuri päässyt muuhun, kuin nimen omaan turistih*lvetti-fiiliksiin. Siitä sitten pikaiset pyrähdykset keskustan ostoskaduilla ja dönerkepapin kautta taksilla takaisin hotellille. Jalat muusina siinä kuitenkin vielä lähdettiin Gerritin ja Tomin kanssa pyörimään viereiselle ostarille. No pikkasen H&M:ltä puhtaita sukkia ja gagagalsareita osteleen ja kaupasta hygieniatuotteita. Jonka jälkeen syömään ostarin pikaruokakorneriin ja tokihan myös italialaistyyliseen jäätelöbaariin paineltiin jälkkärille. Sittenpä sitä saikin jo olla hotellilla pakkailemassa kamoja ja siirtelemässä bussiin. Bussi turskautti liikenteeseen klo: 23.30 suuntana puola ja Krakova. Jännäkakka meiningillä odotellaankin Krakovan keikkaa. Amoral jotui valitettavasti oman vetonsa perumaan Krakovassa, jotta Ari saa vielä lepuutella itseään porrasturman jäljiltä. Mutta näillä eväin, sanoi Mummo mäkkärissä!