Välipäiväää

Grazin keikan jälkeisistä fiiliksistä vielä sen verran, että Tuomakselta oli tultu merkkaritiskillä kyselemään notta oiskohan sitä rumpaliherraan mitenkä vaikea saada tavata. Johon Tuomas vähän ihmeissään, että miten niin ei kai siinä mitään hankalaa ole. Ja pojat "ei kun aateltiin vaan, että oliko se jo miten humalassa" "öööö, siis ei kai se tänään oo ottanut mitään" "häh... eikö se muka ollu lavalla humalassa..?? aineissa??" "aaa te tarkotatte ku se virnuilee ja naureskelee siellä lavalla koko ajan... Joo ei mitää humalassa eikä aineita, kun se vaan on semmonen!" heh heh.. Että pitää varmaan alkaa sitten vetämään vakavalla naamalla kun luulevat jo alkohoolikkonarkomaanikoksi!

Hep hep.. Välipäivä Wienissä. Näinhän siinä kävi, että Grazin keikkamestoilta singahdimma liikenteeseen muistaakseni jossain klo 01.30 nurkilla. Siinä hieman keikan jälkeen fiilistelyä ja muutamat biisonit ja muka fiksuna nukkumaan joskus 03.00 jälkeen. Kyllähän siinä sitten oltiinkin todella ulalla kun saavuttiin aamuyöstä ennen viittä hotellin pihaan Wieniin ja Tuomas tulee ravistelemaan hereille, että siirrytäämpäs tuonne hotellin puolelle. No ei siinä muuta, kuin puoliunessa hotelliin ja suorilta sänkyyn. Juhon kanssa sovittiin sen verran, että tälle päivää herätys klo. 13.00 ja sitten suuntaamma etsimään Wienin Drumhousea. No hienosti ylös ja respan kautta turistikartta kädessä suuntamaan ihan summan mutikassa Wienin keskustaan. No parin korttelin päässä törmäämme jo Amorphiksen rumputeknikko Jariin, joka on myös reippailemassa kultturellisluonteiselle päiväkävelylle kohti keskustaa. Kehuskeli käyneensä vetämässä "aamupalaksi" sushipuffetin. Siinä sitten nälkäiset rokkarit lompsivat nälättömän teknikkoheebon perässä pitkin Wienin katuja aina jollekin asemarakennuksen tapaiselle jossa näkyivät nuo niin kuuluisat kultaiset kaaret. McDonaldshan se siinä oli. Ja jälleen testailemaan paikallista ruokakulttuuria hampurilaisen merkeissä. Toimiva aamupala! Sittenpä sitä tiukasti tarkkaa tutkailleen ja mahdollisimman turisteilta näyttäen pyörittiin ja hyörittiin ympäri keskustaa kuitenkin vältelleen kuuleman mukaan sokkeloista ydinkesustaa ja yllättäin törmäten starbucks-kahvilaan. No aamukahvihan se vielä puuttuikin ja ei muuta kuin kuppia kouraan. Lars aikaisemmin kyseisen ketjun kahvilassa vierailleena ymmärsi tilata pienen kahvin mutta mehän Juhon kanssa otettiin reiluina poikina mediumit. No pieni kahvi oli sellainen normaali suomihuoltoaseman iso kahvi. Ja medium olikin sitten jo jotain liian suurta meikäläiselle kerralla nautittavaksi.. Juho puolestaan luuli päässeensä taivaaseen. Siitä me sitten hurjasta kofeiinimäärästä humaltuneina päätimme kuitenkin katsastaa hieman sitä ydinkeskustan sokkelikkoa, kun eihän sitä matkaakaan sinne rumpukauppaan enää ollut kuin poron kusema.


Hetken sokkeloita sompaillessa ja ihmetellessä sitten putkahdimme ulos ja täysin karttaa katselematta ihan mutu-fiiliksellä suuntailtiin sitten sitä rumpukauppaa kohti. Hetkisen kuluttua aloimme ihmettelemään, kun ei meitä kirveksellekään lyötynyt siitä kartanplirusta mikä meille hotellin respasta heitettiin. Siinä sitä sitten oltiin orpoina ja eksyneinä ja kofeiiniyliannostuksen kourissa keskellä Wienia. Kunnes eräässä kadunkulmassa ystävällinen vanhempi herrasmies kysäisee jotain omalla aboriginaalikielellän kolmelta karttaa avuttomasti tulkitsevalta rokkarilta. Sujuvasti siinä vaihdetaan Englannille sitten ja herrasmies kysäisee ensimmäisenä, että onkos ne pojat Suomesta. Sillekös sitten nauraa röhähdettiin ja oltiin, että kyllähän sitä ollaan. Tää oli jo toinen kerta tällä reissulla, kun joku kysyy ensimmäisenä, että ollaanko suomalaisia. Kai se sitten näkyy. No paljastui, että tämän vanhemman herrasmiehen vaimo oli Suomesta kotoisin ja herra itse vieraillut maassamme useita kertoja. Ensimmäinen kerta taisi olla joskus 60-luvulla. No siinä sitten hetken karttaa pyöriteltyään hän paikansi meidät ja oltiinhan sitä tultu varmaan melkeen 4 kilometria väärään suuntaan rumpuliikkeeseen katsoen. No ylen ystävällinen uusi tuttavuutemme sanoo vain, että "lähdetäänpäs pojat metrolle" ja me eksyneet karitsat juostaan siinä perässä, kun meitä viedään lippuluukulle ja tulkataan parhaat mahdolliset liput ja viedään metron ovelle asti ja neuvotaan asemat ja kaikki.. Hämmentävää ystävällisyyttä täysin ventovieraalta ihmiseltä. No siellä me sitten Juhon ja Larsin kanssa metroiltiin pitkin Wieniä. Sopivalle asemalle saavuttuamme pomppasimme maan pinnalle ja... Joku voisi väittää, että Wien on iso kaupunki. Mutta ensimmäiset ihmiset kadulla joihin törmäsimme oli Amoralin kiertuemanu Joey ja kitaristi Ben. Siinä sitten pienen sananvaihdon jälkeen taas kohden jo todella lähellä sijaitsevaa rumpukauppaa. Parin sadan metrin jälkeen alamme tarkkailemaan karttaa ja "jaahas taas väärä suunta". No kyllä se rumpukauppa sitten löytyi, kun viimeisen puolikilsaa kuljimme karttaa herkeämättä tuijottaen. Ja jopa se sparevannekin löytyi sieltä rumpukaupan uumenista. Hienoa työtä pojat. Päätimme lähteä hotellille lepuuttamaan puhki juostuja jalkojamme. Onneksi aikaisemmista kokemuksista rohkaistuneena kaivoimme turistikartat esille ja hyppäsimme metroon jonka pääteasema oli about 400m päässä hotellistamme. Että lähtekää vaan pojat juosten ympäri Wienia liikenteeseen. :D No tulipahan rokkarille liikuntaa.
Hotellilla ei kuitenkaan kauan ehditty vanheta, kun päätettiin Juhon kanssa lähteä suorittaan edelleen voimassa olevien metrolippujen kanssa ihan virallinen turistikierros. Lars ja Tuomas lähtivät tsekkaamaan Deathstarsin keikkaa, kun olivat puhuneet meidän jengin ilmaiseksi sisään, kun tapahtuma on samalla venuella, kuin missä itse huomenna esiinnymme. Nyt tuli sitten nähtyä hienossa iltavalaistuksessa Juhon kanssa Wienin kaikenmaailman kotkotukset eli raatihuone ja mitä lie kirkkoja ja teatteria.


Paras kuitenkin veti ilmiselvästi puoleensa ja vähän aikaa keskustassa pyöriessämme huomasimme, että vaistomme toimii sittenkin kuin kärpänen tunkiolla. Eli huomasimme kadun kulmassa tuon niin houkuttelevasti loistavan, kauniin neonvaloisen kyltin, jonka teksti porautui silmiemme verkkokalvolle ja aiheutti kouraisevan nälän tunteen vatsoissamme "BURGER KING". Kyllä siinä saattoivat muut kulkijat ihmetellä, kun kaksi pitkätukkaa singahti ohjuksen lailla kulman taakse ja sukelsi burger kingin ovesta sisään. Tämän takia tälle turistikierrokselle nimittäin lähdettiin. "Isompi parempi hampurilaiskuningas!"


Elikäs iltapala näytti tältä: Triple Whopper-hampurilainen, King's wings-kanansiipipalat sekä iso kokis. Kyllä kelpasi rokkarin työntää tuota herkkua naamatauluun ja joutua tuon, ah niin ihanan, ähkyn valtaan.


Siitäpä sitten pyörimmekin takaisin hotellille pienen mutta täydellisesti onnistuneen metrostelun jälkeen. Jos vaikka koittaisi tuon Larsin läppärin jotenkin saada tulille, jos siellä nyt mitään salasanoja edes on, kun siellä tuntuisi olevan hyvä leffavalikoima. Joku järjettömän huono leffa ja huomenna klo. 12.00 pihalle hotellista ja jälleen sen oikean kiertue-elämän pariin! Sound´s like a plan, sanoi mummo planetaariossa!