01.11.2009 - Gagarin 205, Athens (GR) och välimatkustuspäivä

"Korkeenpaikan keijo esittelee päkkäritiloja vähän karkeasti yliampuen korkeuksia! :D"

Hep hep. Bäkkäri jossai yli 10m:ssä. Mukava mesta. Lattia nousi portaittain salin takaosaa kohden. Hyvä yleisöä ajatellen. No tässä on taas laiskoteltu pari päivää tän blogin kanssa, eikä täällä Rooman mestassakaan ole toimivaa nettiyhteyttä, joten edelleen laiskottaa. No mutta joka tapauksessa. Ateenan keikka, viikon viimeinen veto. Great success. Sali oli täys jengiä. Olikohan venuen vetoisuus jossain 1000 korvilla. En tiedä mahtoiko olla niin paljon. Mutta paljon sitä lössiä oli ja varsin iloissaan kuuntelivat meuhkaamistamme. Siitäpä sitten keikan jälkeen vähän cateringin kautta bäkkärifiilistelyjä ja Amorphiksen meuhkaamista tsekkailemaan. Amorphiksen keikan jälkeen Larsin kans käytii vetää pikku skeneilyt merkkaritiskin tuntumassa ja kylläpä saikin rustailla nimmareita ja irvistellä valokuvissa. Hauskaa oli, Ateena rules! Keikan jälkeen hotellille ja hieman illanviettoa ja hieman unta ja aamulla 8:lta aamupalan kautta, vanilla dösälle ja matkaan silver! Rundin viimeinen välipäivä sitten vietettiinkin ihan matkustuksen merkeissä. Ateenasta muutama tunti busseilua johonkin jo unohdetun nimiseen Kreikkalaiseen satamakaupunkiin ja sitä kautta lautalle ja nokka kohti Italiaa, Bari-merkkistä kylää. Lautta oli Superfast-merkkisen laivafirman paatti. Joka jo matkan alkuvaiheessa matkaa nimettiin superboringiksi. Pikkunen, muka pikalautta. Yksi ravintola, yksi baari, virvokkeineen sekä yksi normaalia suomalaista R-kioskia pienempi ja kalliimpi "tax-free-kauppa".



Kaiken lisäksi tarinassa oli vielä sellainen käänne, että Amorphis lähti Ateenasta lentokoneella Roomaan ja Gerrit oli soitellut matkafirmaan, että jos peruttaisiin ylimääräiset hytit. Tähän matkafirma oli kuitenkin sanonut, että peruminen tulee kalliimmaksi, kuin ylimääräisten hyttien pitäminen. No tästä ilostuneena Gerrit ilmoitti sitten kaikille, että "Jippii joka jampalle on oma hytti laivalla." Laivalla meidät sitten kuitenin ohjattiin 2hlöä/hytti. Sehän nyt ei sinänsä ketään muuta häirinnyt. Mutta Gerrithän siitä melkoiset hernekeitot vetäisi. Ymmärtäähän tuon, kun hoitaa työnsä ja sitten pottuillaan. No ensimmäinen tunti menikin lautalla, kun Gerrit selvittelee tätä asiaa ja laivafirma vaan pyörittelee silmiään, että "No can do!". Lopulta selvisi, että bussifirma (jolta siis tuo hulppea matkustusvälineemme on lainassa) oli jotenkin jotakin kautta peruuttanut ne ylimääräiset huoneet, eikä ollut vaivautunut ilmoittamaan tästä kenellekään asianomaiselle. No ei siinä, kun laupiaina samariinilaisina Juhon kanssa sitten majoitimme miksaajamme Sami-Hannun kolmanneksi hyttiimme. Mikä osoittautui loppupeleissä hyväksi kaupaksi, kuten tarinan myöhemmässä vaiheessa tulette huomaamaan. No kuitenkin "kostoksi" bussifirmalle läksimme porukalla laivan messiin syömään, josta Gerrit kokosi laskun bussifirmalle. Kylläpä potut ja makkara maistukin hyvälle. Vaikka eihän se nyt vertoja vetänyt pottumuusille ja hk:n siniselle uunimakkaralle.. :P Illan jatkuessa sitten tulikin marssittua noita laivan kahta käytävää edes takaisin kerran jos toisenkin ja kirottua paatin tylsyyttä. Alkureissusta käytiin innoissan, jossain vaiheessa tsekkaamassa pelisalin kolikkopelit, että niistä riittäisi edes hetkeksi iloa. No riittihän niistä siihen asti kunnes huomattiin, että moisiin kolikkopeleihinpä ei kolikot käyneet vaan olisi pitänyt pelata setelirahalla. Kyllähän siinä suomalaisen jyrkkä luonto tökkäsi heti, että setelillähän ei pelata. No jossain vaiheessa tylsyyden vallatessa alaa kuitenkin päätettiin, että ehkä sinne nyt vitosen voi tökätä ihan viihdykkeenä (tämä taisi olla siinä vaiheessa, kun huomattiin, että tämä lautta on nyt se paikka mikä on huvipuiston vastakohta). No siitä sitten ronskisti marssittiin peli"saliin" ja kaiveltiin lompuukia, että nyt tärähti rahat uhkapeliin. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että ennen kuin lompakko selvisi takataskusta ulos niin henkilökunta alkoi huutelemaan "sorry we are closing right now". No sehän toki sopi kuvioon. Ei muuta kuin taas pari kierrosta tahdissa marssia taas pitkin laivaa ja sitten häiritsemään Sami-Hannun unia. Hetken Sami-Hannua häiriköityämme viskasi hän meille elokuvakokoelmakotelonsa. Tästä vinkistä ymmärsimme, että on aika tsekkailla elokuvaa. Ja sehän oli juuri sopivan mittainen viihdyke, jonka jälkeen oli sopiva aika ryhtyä nukkumaan, ettei tule liian pitkiä yöunia. Eli ei muuta, kuin Full metal jacketit tiskiin ja nokat läppärin ruudussa kiinni mahdollisimman huonossa asennossa vänöttäen elokuvan kimppuun. Varsin MUKAVA välimatkustuspäivä.