Ateenassa hörhöilyä..

Erikoinen päivä. "Aikainen" herätys jo 11.30, henk.koht. kamat kasaan ja dösästä pihalle. Sitten odotellaan tunteroisen verran, että paikallisen promoottorin järjestämät kyyditykset tulevat. Ja siinä ohessa naureskellaan paikalliselle autoilitörttöilylle. Jännää, kun porukat ajelee jos minkäkinmoisilla kaksipyöräisillä kapistuksilla hirmu kyytiä autojen keskellä eivätkä käytä kypärää. Joillakin jopa saattaa olla kypärä, yleensä ohjaustangon nokassa tai käsivarressa roikkumassa. Kyllähän se tietenkin kyynärpäätä suojaa siinä käsivarressa jos könähtää. Kreikka on kumma paikka. Ei tule uni silmään sarkofagissa niin kuin normaalisti. Onko se se välimeren ilmasto vai mikä lie!? Ehkä se on se sarkofagissani hallitseva gagagalsari-ilmasto, kun ripustelin vaatteet roikkumaan sinne mukavasti ympäriinsä.

"Sarkofagi kaikessa kauneudessaan ja mukavuudessaan, oikein märkien gagagalsarien keralla!"

No erikoista tässä päivässä on myös, ettei ole vielä ehditty nokkaa näyttämään venuella ollenkaan. Mikä olisi tietenkin siinä mielessä mukavaa, että tietäis vähän mitä odottaa. Mutta ehkä hyvää kannattaa odottaa. Jos esim. vaikka tällä kertaa ei olisi suihku täys matoja. Ja saisi taas vähän lisää kepua.. :P
Piti tossa yrittää tietenkin huonosti nukutun yön jälkeen käyttää muutaman tunnin oleskelu hotellilla hyväksiä ja nukkua... Ja paskat. Kävelemäänhän sitä piti lähteä. Respassa törmäsin kiertuemanuumme Gerritiin joka oli lähdössä sapuskailemaan ja tottahan siihen nyt nälkäinen rokkari lyöttäytyy seuraan. Ei muuta kuin lähimpään kuppilaan ja hyvät pitaleipämeiningit kanoilla ja pottusilla ja muilla höpötyksillä. No sen kummempaa satoapa ei tuo turistireissu tuottanutkaan. Ilmeisesti olis pitänyt hypätä taksiin ja painella johonkin Appropoo-vai-mikä-lie-olikaan kukkuloille kattelemaan meininkejä. Mutta ei nyt ihan näin pienen ajan puitteissa kehdannut moista vetoa tehdä. No ei muuta, kuin sitten kyydin odottelua ja blogihöpöttelyä. Sitten taas tuttujen rutiinien pariin!