No Wolverhampton oli sellainen. Toisen biisin aikana räjähti virvelin alakalvo. Meidän "varavirveli" on mennyt rikki jo ennen, kuin me liityttiin rundille. Se on tietenkin rikki silleen että tarvis vähän erikoistyökaluja ja varaosia että sais korjattua. No Miiro (meidän teknikko) ei ollut siitä tietoinen ja näytti mulle vain ihmeissään rikkinäistä virveliä lavan sivulta. No tiukan aikataulun takia jouduttiin vetämään vielä yksi biisi rikkinäisellä snarella, jonka aikana Miiro juoksi Usain Boltia nopeammin Sonatan bäkkärille huutaen "Pekka, Pekka! (Sa:n rumputeknikko, Atte tuhosi snaren!" tässä kohtaa koko Sonata crew oli räjähtänyt nauramaan. No Pekka riensi apuun ja kaivoi Sonatan keisseistä Tomminy sparen. Se oli tietenkin vähän matalampi, joten seuraava biisi meni virveli ihan liian alhaalla. Ja seuraava virveli liian ylhäällä... Viimeiseen biisiin ajattelin, että nyt lähtee hirveä meininki ja kapulat lentää hulluna, no talon valomies päättikin vilkuttaa valoja viimeisen vissiin kunniaksi niin, ettei kukaan nähnyt mitään. No tästäkin selvittiin. Keikan jälkeen pikainen pakkaaminen, suihku ja Tituksen kanssa intialaista safkaa. Paikalle oli myös raahautunut Dakesis-jengi, joten Sonatan keikan jälkeen raahauduttiin Dakesisten kanssa vielä lähtipubiin. Bus call, kolmen vartin päästä eli kohta viimeiset romut kyytiin ja sitten pois täältä monkey islandilta (Sonata-crewn antama nimi näille britteinsaarille). Loppuun vielä pubikuva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti