11.10.2009 Vosselaar, Belgia

Hola! Vosselaar on kova paikka! Täällä voi... ROKATA vaikka. Ihan tajuton meininki. Yleisössä taisi olla jopa faneja paikalla. Huudettiin encorea ja mitä lie muita rivouksia jopa välillä suomenkielellä. Vaihtovälissä meidän ja Amoralin välillä siellä jopa joku yritti belgian kielisellä suullaan vääntää ilmoille "Tuomas Tuomas Tuomas"-huutoa... No kai se joten kuten onnistui, kun sen tunnisti. Mutta keikka meni todellakin hyvin. Tänään oli erikoisen vetelä fiilis allekirjoittaneella ennen keikan alkua. Tuntui, että ois voinut painella vaikku bussiin nukkumaan. No onneksi tällainen tunteella blokattu backstage aiheutti sen, että täältä ei niin vain lähdettykään. No pari tiukkaa iskua omaan päähän sai minutkin suht hereille ennen keikkaa. Ja kyllähän sitä pikkuhiljaa showelkeitä tapaillessa myös keikan edetessä alkoi heräämään meininkiin mukaan. Toki loistavasti mukana jammaillut yleisö teki osansa tässäkin. Täällä bäkkärillä on sellainen jännä juttu, kuin WC. Elikäs, kun on vetänyt tänne tullessa tiukat cateringit, sen päälle kakapökäleiden näköisiä makkaroita ruoaksi perunoiden sekä kanaviillokin kera. Sitten sut jumitetaan bäkkärille, josta et pääse pois, moneksi tunniksi. Ja bäkkärillä on WC. Jossa ei saa.... Hmmmm.. TORTTUILLA! :D Niin johan on hauskuus huipussaan! Joku olkoon nyt tähän hätään nimeltämainitsematon kaveri sanoikin: "Bäkkäri wc jossa ei saa paskoa?!?? Sehän on sama, kuin nainen ilman....." Jokainen tulkitkoon lopun oman makunsa mukaan, mutta vinkkinä sen verran, että lauseen loppu sisälsi rivoa rokkarityyppistä kielenkäyttöä! No täällä vielä Juhon kanssa bäkkärille blokattuna ihmetellään meininkiä. Kaiken kukkuraksi nämä tilat on vielä huonosti äänieristetty ja rumpulava on miltei bäkkärin portaiden vieressä niin täällä on mukava kuunnella varsin korviavihlovaa peltien kihinää ja virvelirummun pauketta! No encore jo menossa. Eiköhän tästä selvitä. Pikainen roudaus luvassa pikapuoliin tässä ja sitten Ranskaan ja hotellikin olisi luvassa siellä. Ehkä jopa mahdollisuus päästä pesemään kakkakalsareita. Appropoo. Keikkamestaa melkeen vastapäätä sijaitseva Frituur DONG odottelee jo uppopaistorasvat tiristen!
Tänä päivänä pisteet menee kyllä monitorimiehelle. Oli komeaa katseltavaa kun monitorimieskin jaksoi riehua keikalla mukana. Siellä oli tiskin takana välillä sellaiset movesit, että alkoi ihan itteäki rumpujen takana naurattamaan. Meikäläiselle tuli kokoajan viittomakielistä merkkiä, että lisää kapulanpyöritystä tiskiin ja Juholle oli tullut pientä vinkkiä virvelirummun soundin lujuudesta. :D Hauska meininki. Tästä onkin hyvä lähteä viettämään välipäivää ja sitten Ranskan valloitukseen parin keikan merkeissä. vapiskaa patongin vatkaaajat! Täältä tullaan ja lujaa!
Ylläoleva teksti täräytettiin siis bäkkärillä Amorphiksen keikan aikana. Jälkeenpäin tapahtui muista. Uskomattoman tehokas roudaus. Allekirjoittanutkin mukana ihan sata-nolla. Tosin hieman ennen vermeksen traileriin eksymistä Atte ja Juho poika eksyivät, jo useampaan kertaan mainittuun, kadun toisella puolella sijaitsevaan Frituur DONG mestaan, vai mikä se nyt oli. Hetken aikaa tiskiä tsekkailtuamme päädyimme mukavan näköisiin kanafilepaloihin sekä sipuleihin vartaassa.. Kolme moista tikkua upporasvaan ja huonosti englannin kieltä taitava henkilökunta unohti ranskanlaiset peruniat. Noooh.. Sitten rasvakeittimessä turskahtaneet kanavartaat pihalle ja todelakin huonosti englantia taitava henkilökunta heiluu jonkun maustepurkin kanssa että "heitetäänkö tätä ineen" "joo anna mennä vaan kaikkee" päälle henkilökunnalta pienet pilkalliset naurut ja irvailut. Tais olla aika taagia tavaraa purkissa.. No ranskanperunat jäi johonkin joten tilaamme ne rautalangasta vääntäin uudestaan. Seuraavaksi kysellään, mimmoista kastiketta moisiin ranuihin ollaan vailla... Kastikkeita oli isorivi mutta jälleen rautalangasta vääntäin saatiin kysyttyä, että mikä on arvon myyjän oma suosikki kastike ranuloihin. Noh sieltähän se kastikepurkkien takaa löytyi joku ihan "oma" purkki selityksenä huonolla englannilla about "tää on ihan legendaarinen!" "ookoo heitähän sitä inessiiviin vaan." No kahdet pienet ranut osoittautui yhdeksi tajuttoman isoksi läjäksi mukavan rapsakaksi kärähtäneitä ranskalaisia. Johon turskahti päälle uskomattoman runsas läjä tuota tiskin takaa nykäistyä kastiketta. No ei muuta, kuin safkat kainaloon ja dösään. Oi tuota kateellisten katseiden määrää safkoinemme. Saattoi olla suhteellisen täpäkkää ainetta nuo mausteet ja kastikkeet jotka huonolla englannilla naureskellen aterioihimme saateltiin! Mukavan tulisen safkan kitusiamme poltellessa väänsimme nuo ateriat nassuihimme ja tässä sitä nyt odotellaan josko bussi lähtisi vaikka pikkuhiljaa kohti Ranskan maata.. Ja siellä sitten hakataan sellaiset setit taas tiskiin, että tuska parskahtelee!
Ai niin! tässä vaiheessahan unohtui myös kertoa meidän turistiretken onnistumisprosentti. Ehkä se unohtuikin just sen takia että se ei ollut kovin korkea. Ensin suuntasimme kohden tiukkaa levysoppia tuohon muutaman metrin päähän. Sitten kohti keskustaa, pankkiautomaatin kautta rundia eri suuntaan keskustaa kuin mitä viime reissulla käytiin. No kas kummaa just kun ollaan kauimmassa päässä kylää niin turskahtaa niin märkä vesisade, että siellä tuli jo kaloja vastaan eviään morjensmaisesti heilutellen. No mikäpäs siinä sen mukavampaa on kahdella rokkarilla kun raahautua märissä vaatteissa yli-ilmankosteudelliseen tilaan kasailemaan kamoja ja suorittamaan äänentarkastuksellisia meininkejä! No mutta nyt tämä tarina kuitenkin yhtyy jossain kohden jo edellä kerrottuun kummalla loopilla joten lopetamme tähän ja painelemma Ranskaan! Kiitos ja kumarrus! Näihin kuviin!