Takaisin kuitenkin vielä hetkeksi Lontooseen. Meillä oli tosiaan aika pikainen lähtö keikkamestasta, koska paikka vedettiin keikkojen jälkeen kiinni hetkeksi, nurkat siivottiin ja sitte se avattiin jälleen disco-meiningillä. Jouduttiin sitten hengailemaan bussin nurkilla siinä useampi tunti, koska rajan ylittävällä junalla piti olla vasta 01.00 yöllä.
Ilmeisestikään Lontoon kokoisessa kylässä ei sitten voi välikohtauksiltakaan välttyä. Joku ihan randomtyyppi marssi avoimena olevasta bussin ovesta sisään. Onneksi bussissa sisällä Esa oli terävänä ja varmaan vähän terävissäänkin. Ja tämä random tyyppi otti aikaisen komean näköiset lähdöt noin sivusta nähtynä. Hyvät naurutkin siinä saatiin, kun kaveri tästä uloslennosta kimmastuneena alkoi huutelemaan, että "How many records you have sold!??!? What is your band's name?!? Who you think you are!??" Kyllähän siinä hetken sai selvitellä, että ei mekään hänen kotiinsa kävellä kyselemättä sisään. No se siitä. Tokihan piti käydä Amoralin Valtterin kanssa kokeilemassa miltä se tuntuu mennä Lontoossa klubijonon ohitse leuhkana discoon. Eli keikkamestaan ineen vaan jonojen ohitse bäkkäripasseilla ja -rannekkeilla. Olihan se hieno fiilis mutta ei sielä sisällä kyllä kauan viihtynyt... Nimittäin n. 30s ehkä. Mutta tärkeintä oli päästä leuhkana jonojen ohitse. Seuraavaksi koitti aika jolloin porukka huomas, että Englantilainen lasten olut. Elikäs ei tarpeeksi voltteja sisältänyt ohrapirtelö oli päässyt lopahtamaan ja esiin kaiveltiin yksi Leeuwardenista jäänyt 5 litran oluttynnyri. No kas kummaa hanamekanismi oli hukkunut matkan varrelle ja siitä sitten Lars MacGyver hammastikulla testailemaan miten mahtaisi tynnyristä saada ohraista ulos. Seuraava kahden kuvan mittainen kuvakertomus olkoon opiksi kaikille:
Huomaa kuinka ensimmäinen kuva on skarpisti suorassa, mutta alemmassa ollaan jo selvästi menossa kahta sataa karkuun tapahtunutta. No tästä viisastuneena päätimme säästää tynnyrin ihan vain mielenkiintoisena puzzlena, jonka voi aina tarpeen vaatiessa kaivella esiin. Kylläpä siite sitten kelpasikin painella omaan bunkkaan tirsamaahan hieman olutpärskeisenä ja kameraa puhdistellen. Yöllä oltiin taas kuulema sitten bussissa junassa vai onko se nyt junassa bussissa Tuomaskin oli ihan varta vasten katellut leffoja myöhään yöhön sen takia, että oli päässyt todistamaan tämän bussissa junassa meiningin. Tällä kertaa ei tarvinnut passitarkastukseenkaan raahautua paikalle. Ilmeisesti kuitenkin Britit mielellään päästävät maastansa pois mutta maahan tulo onkin sitten eri asia. No mutta takaisin tähän päivään ja Belgiaan.
Tosiaan mukavan leppoisissa fiiliksissä "aamulla" ylös. Sana aamulla heittomerkeissä sen takia, että ei näytä tuo vuorokausirytmi olevan ihan normaalin ihmisen vuorokausirytmi tällä reissulla toim. huom. Seli seli. Elikäs tiukka aamupala Biebobin edelleen rätisevien ämyreiden soittaessa rokenroll klassikoita ilmoille. Harvoin sitä leivän välistä löytyy kolmea erilaista leikkelettä, kahta eri juustoa, sipulia, tomaattia, tonnikalasalaattia joka sisältää myös vielä sipulia ja tomaattia, majoneesia... Mitä vielä?!? Suklaalevitteet jäi tästä leivästä... Onneksi. Päälle vähän vihannesta eli panskua ja jogurttia ja kaiken kruunaa hyvä kahvi. Pikainen roudaus, jota tällä kertaa mukavasti vilvoitti sopiva sadekuuro, joka alkoi juuri samalla sekunnilla, kun trailerin ovet lennähti selälleen ja loppui samalla sekunnilla, kun viimeinen keissi oli kannettu Biebobin ovesta sisään. No eipähän tarvitse aamusuihkua taaskaan. Bussi on jälleen mukavasti täräytetty aivan mestan oven eteen ja ovesta pääsee hyppäämään sopivasti pyörätielle suoraan Belgialaisten kamikazepyöräilijöiden eteen. Jotka eivät näytä vauhtia hidastavan juurikaan mutta huudattavat kelloa senkin edestä. No kuka sammutti valot sano mummo kun silmä puhkes.
Itse illan keikkamestasta sen verran, että tämähän on jo kaikille tuttu puttu ja ilmeisen legendaarisessa maineessa oleva rokkiklubi. Rundivihkosessa ilmoitettu kapasiteetti sama kuin Lontoon paikassa eli 500 henkeä. Joka edelleen tukee ajatusta brittien huonosta laskutaidosta. Tai sitten hyvästä pakkaustaidosta tjsp. Mutta toisaalta jos Engelsmannit osaa laskea yhtä hyvin, kuin sekoittaa kylmää ja kuumaa vettä ja luoda näin sopivan lämmintä vettä niin en ihmettele tuotakaan sitten ollenkaan. Elikäs Biebob todellakin sisältä paljon tilavamman ja keikkapaikasi sopivamman oloinen ja näköinen. Lava mukavan iso, mahdutaan rymyämään ja remuamaan taas kaksin backlinein. Yksi iso miinus mestassa on tosin, että backstagelle kuljetaan lavan kautta. Elikäs sieltä ei sitten paljon liikuta minnekään jos on keikka menossa stagella. Mutta mikäpäs siellä on ollessa jos löytyy suihku ja vessa ja hieman virvoikkeita ja naposteltavaa! Homma toimii. Yksi iso ongelma tulee olemaan myös meidän lämppäreiden backlinen kansa joka on saatava nopeasti pois alta ennen Amorphiksen keikkaa ja tämän mestan backstagetiloihin on aika hankala saada mahtumaan moista tavaran paljoutta.. Ehkä tähän tarvittaisiin sitten taas sitä brittiläistä laskupäätä ja pakkaustaitoa ja kuuman ja kylmän veden sekoittelua... Vai mikä se nyt oli..
Nyt sitten vaan tutulla meiningillä pieni turistikierros kaupunkiin. Keikkamestan nurkilta löytyy parikin mukavaa pikku leipomoa joista saa kaikenlaista hyvää, etenkin käsintehtyjä konvehteja.. :P Taitaa iskee reissun ensimmäinen rahareikä tähän saumaan sitten. Ihan tässä lähellä on myös legendaarinen levykauppa joka näyttää ulospäin pikkupuodilta mutta kun ovesta astuu sisään niin levyhyllyt vaan jatkuu ja jatkuu. Toki myös lähtiessä pitää käydä viime reissulla hyväksi koettu ja nimeltään hokemaksi muodostunut Frituur DONG-merkkinen uppopaistomesta jälleen testailemassa. Periaatteessa kävelet lihatiskille josta valkkaat tuotteet mitä haluat ja tyypit viskaa kaikki rasvakeittimeen ja käristää mukavan rasvaiseksi ja survotaan kurkusta alas ranskalaisten kera.. Toimii kuin mummo lumessa, vai mikä se nyt olikaan! Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin. Turistikierrokselle lomps. Jos vaikka tuppaisi taas vähän vettä taivahalta niskaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti