25.10.2009 Rock Café, Prague (CZ)

Kyllä kyllä, sanoi mummo positiivisemman ajattelun-kerhossa. Kylläpäs oli hyvä veto tänään. Tosin mesta ei siis tosiaankaan ollut tuo Rock Café vaan se joku mikä se nyt oli josta oli aikaisemmin puhetta.. Mutta siis oikein mukava jäädä viettämään välipäivää Prahaan tuollaisen rymäytyksen jälkeen. Tänään oli vähän jännittämistä alkuillasta, kun Ari joutu painelemaan sairaalaan suoraan soundcheckistä, kun liukastui märissä portaissa ja loukkasi itseään. Onneksi ei ollut kyse mistään vakavasta. Kyljet vaan sen verran muusina, että lääkäri oli kieltänyt lauluhommat tältä illalta. No Amoral tykitteli instrumentaaliheviä muutaman biisin ja Tuomas kävi hoitamassa örinöitä yhteen biisiin.


Me aloitettiin jälleen tutusti pienillä teknisillä ongelmilla, joita riitti Tuomaksella melkeinpä koko setin ajan. Ja meikäläisellä ongelmat oli lähinnä henkisiä. Ja korvatulppa, joka ei meinannut suostua toimimaan ja puoli settiä sattu päähän ja lujasti. Mutta kaiken kaikkiaan oli kahden hieman heikomman vedon jälkeen mukava vetää taas mukiin menevän hyvin, tai no sekin riippuu tietenkin mukin koosta. Tupakin oli täpötäynnä ja jengi hyvin mukana meiningisä niin kylläpä siinä kelpaaki rokkarin kikkailla. Enään 11 jäljellä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, sanoi mummo kakalla.
Heps kakastapa tulikin mieleeni. Tänään käytiin vetään paikallista perinne safkaa, tuossa kulman takana olevassa ravintolassa. Annokseen kuului alkusoppa jossa oli jotakin makaronin pätkiä ja rustoja. Sitten pääruokalautanen sisälsi ison rötkäleen sikanokkaeläimen lihaa, jotain ilmeisestikin perunamuusista pötkyläksi väännettyä jöötiä josta oli leikattu kivan pyöreitä siivuja ja tuntuma oli mukavan kumimainen. Myös pari vaaleaa leipäpalaa, sikarötkäleen paistoliemestä väännetty ruskeakastike, sekä joku kummallinen limainen pallukka, joka vaikutti olevan ilmeisesti jotain vaaleaa leipää mössönnettynä johonkin kananmunamössöön ja siitä sitte palleroksi pyöräytetty ja keitetty, mukana myös reilu satsi hapankaalta ja jotain punajuureen suuntaista silppua. Kylläpä lähtikin rokkarilla nälkä. Pitihän se maitovammaisen jo kolmen viikon kituutuksen jälkeen testata paikallista maitoakin. Huh tuota taivallista makua, kun jääkylmä maito lorahtaa kurkusta alas.. Ja voi tuota vessanpönttö parkaa, ei tainnut koskaan tajuta mikä siihen iski. Eli välipäivän paikka!